Paimion lepotuoli on sen kalustesuunnittelun edustava työ

Paimio-tuoli on edustava työ Alvar Aallon varhaisesta kalustesuunnittelusta.
Tuolloin Manner-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kehitettiin uusia materiaaleja ja uusia muotoja nopeasti, mutta joissakin uusissa materiaaleissa oli omat puutteensa, kuten teräs, mikä aiheutti välinpitämättömyyden tunteen. Alle 0 asteen lämpötila ei ole suomalaisille, varsinkaan sairaaloissa oleville, hyväksyttävää, joten Alvar Aalto keskittyi tutkimaan, kuinka suomalaisten hyväksymä puu saadaan taivutettua haluttuun muotoon kuten teräs. Edeltäjä Thonetin muovatun vanerin ja taivutettu puuteknologian tutkimuksen perusteella liimaa on paranneltu jossain määrin. Vuodesta 1929 lähtien Udo Chihaoneng on tukenut Aaltoa ja valmistanut tämän erän taivutettuja huonekaluja. Niistä ensimmäinen tärkeä suunnittelutyö on Paimion tuoli. Tämän tuolin rullattu selkänoja ja istuin on valmistettu yhdestä koivuvanerista, samoin jalat ja käsinojat, jotka yhdistyvät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi avoimilla runkokäyrillä Pehmeä ja kiltti.
Tätä yksinkertaista ja helppokäyttöistä huonekalua pidetään internacionalistisen tyylin uudistuksena.